Ajattelin vähän kirjoitella kuulumisia kun muuten on hiljaista.

Pidimme poikien kanssa studioreissun jälkeen selvän tauon soittamisessa ja kokoonnuimme yhteen kuukauden hiljaiselon jälkeen. Jokainen oli kuunnellut studioäänitystä ja samalla muodostanut mielipiteensä soitosta.  Yllättäen kaikilla oli pääosassa vain positiivista sanottavaa. Soittokertoja levylle on kertynyt kiitettävästi, levyä on kiva kuunnella autossa yksin ja pyykkiä silittäessä se on soinut melkein joka kerta. Kuunnellessa yrittää koko ajan miettiä mitä lisäjippoja biiseihin voisi laittaa.

Eka treenit meni tosi mukavasti, jokaisella oli intoa eikä soittotaitokaan ollut kadonnut tauon aikana.  Soitimme läpi settimme ja lopuksi aloimme tehdä uutta kappaletta nimeltään Paripeli.  Teksti on taattua Taavi Simosen käsialaa.  Alku kuullosti lupaavalta, järeät soundit ja solistin korkea ääni yhdistettynä Akin stemmoihin lupaavat hyvää.  Muutenkin vaihdevuosi eikun vuodenvaihde on laulujen tekemisen kannalta hyvää aikaa. Tässä on tullut tehtyä hieman musiikkia ja sen seurauksena syntynyt kaksi kappaletta, jotka pääsevät poikien käsittelyyn. Niiden tekonimet ovat Kipeä päätös sekä Mies, toivottavasti näistä kuullaan myöhemmin.

Studioon oli tarkoitus mennä helmikuussa, mutta erilaisten menojen takia joudumme lykkäämään sen maaliskuulle. Toivottasti silloin kuitenkin löytyy sopiva aika.

Myös kasvatustieteiden tohtori Markku Leskisen kirjoitukset ovat lehden sivuilta tuttuja. Perheen parhaaksi-blogissa käsitellään niin lasten kasvatukseen kuin parisuhteeseenkin liittyviä asioita ammattilaisen näkökulmasta.

Suomalaiset hakeutuvat mielellään keskitalvella lämmittelemään johonkin lämpimään maahan. Egyptissä on näihin aikoihin meikäläisittäin kesälämpötilat. Minäkin valitsin muutaman kaverini kanssa Siinain eteläkärjen.

Siinai on äärimmäisen kuiva paikka. On vain kiveä ja hiekkaa ja taustalla vuoristoa. Kaupungeissa on sentään kastelun turvin vihreää. Hotellien pihoissa on nurmikoita, erilaisia kukkivia pensasaitoja, kuten värikkäitä bougainvillejä sekä palmuja. Jollei pelkkä rannoilla löhöily riitä tyydyttämään elämystarpeita, voi yrittää hakeutua lintuja tarkkailemaan. Se olikin retkemme varsinainen tarkoitus.

Siinain niemimaa on Euraasian lintujen tärkeää muuttoreittiä, joka johtaa kohti Afrikkaan. Syksyn aikana muuttolintujen virta kulkee kohti etelää ja kevätpuolella taas Afrikasta pohjoiseen. Keskitalvi on tässä liikenteessä hiljaisinta aikaa. Niinpä alueella näkee lähinnä paikallisia ja talvehtivia pohjoisen lajeja.

Vieraissa maissa on aina riemukasta kohdata meikäläisittäin tuttuja kesäisiä lajeja. Tammikuun aamuauringon värjätessä vuorten rinteet punertaviksi alkavat ensimmäiset linnut liikkua. Palmukyyhkyt kujertavat räystäillä ja kalliokyyhkyt lentelevät levottomasti edestakaisin parvissa. Pihanurmikolla tepastavat kotoisat västäräkit. Meikäläisiltä vaikuttavat kotivarpuset tirskuttavat pensaissa. Tarkempi pensasaitojen harominen paljastaa sinirinnan. Myöhemmin laji osoittautuu melko yleiseksi talvehtijaksi alueella.

Naama Bayn rantaraitilla koimme melkoisen yllätyksen, kun eräästä isosta pensaasta kuului tuttu tiputtelu. Tiltalttihan se siinä lauloi reviirilauluaan aivan oudossa ympäristössä. Yli lensi pronssikorppi. Laiturin päässä istuskeli merimetsoja.

Sharm El Sheikhin jätevedenpuhdistamon laaja allasalue on kiintoisa lintupaikka, ellei ole nirso tuoksahduksille. Altaille löytää esim. Googlen ilmakuvakarttojen avulla, sillä paikallisia karttoja ei ole saatavilla. Kuivissa oloissa makean veden esiintymät vetävät puoleensa lintuja. Eniten oli kattohaikaroita, noin 300-päinen parvi, joukossa yksi kotoinen kurki. Altaiden linnuston huippua olivat kaksi yläpuolella kaarrellutta keisarikotkaa.

Ilmassa liiteli tervapääskyjä ja räystäspääskyjä sekä pienempiä, harmahtavia kalliopääskyjä. Altaista näytti nousevan pientä hyönteistä, mitä linnut ilmeisesti söivät. Altaiden reunoilla vesirajassa pyöri västäräkkejä ja niittykirvisiä. Kaikki kotimaiset viklamme pongattiin: valkoviklo, punajalkaviklo, metsäviklo, liro ja rantasipi. Vedenrajan heinikosta ponnahti taivaanvuohi lentoon. Paikallinen kynsihyyppä oli runsaana paikalla. Oudompi laji oli puolestaan mehiläissyöjä. Kyyhkyvalikoimaa täydensi turkinkyyhky. Räpyläjalkaisista altaissa uiskenteli pikku-uikku, parvi nokikanoja, haapana ja tukkasotka.

Aivan Siinain niemimaan eteläkärjessä on Ras Mohammadin kansallispuisto. Sinne pääsee taksilla Sharmista tai vuokra-autolla. Tiestön liikenneviitoitus puistoon on selkeä.
Kansallispuistoon on sisäänpääsymaksu, 5 US dollaria. Maastoon ei autolla saa poiketa, eikä mieli teekään, sillä alue on pelkkää hiekkaa ja kiveä. Siellä täällä on jokin vihertävä pensasmainen ruoho. Niiden tiimoilta näimme joitakin mustapäisiä surutaskuja. Aivan eteläisimmässä kärjessä on suojaisessa poukamassa pieni mangrovemetsikkö. Sieltä tapasimme harmaahaikaran ja kirjokalastajan.

Ras Mohammadin rannoilta löytyi tuttuja lokki- ja kahlaajalintuja. Oli kuovi ja pikkukuovi, mustajalkatylli, meriharakka ja määrittämättä jääneitä sirrejä ja kurmitsoita. Silkkihaikara juoksenteli matalassa laguunissa syötävän perässä. Muutamia räyskiä lepäili rantahietikolla. Pienempiä pikkutöyhtötiiroja istuskeli taas kauempana tikkujen nenissä. Siellä täällä lenteli meikäläistä harmaalokkia vähän pienempiä kaitanokkalokkeja . Retken kruunasi kalasääski, joka puiden puuttuessa istahti hiekkadyynin laelle lepäämään.

Kylien läpi ajettaessa tavattiin mustanpuhuvia paikallisia variksia. Petolinnuista yleisin oli tuulihaukka, jota näkyi kaikkialla, samaan aikaan ilmassa useampiakin. Koska jyrsijöitä tai sisiliskojakaan ei nähty, oletimme niiden erikoistuneen syömään pikkulintuja, joista varpusia ja västäräkkejä tuntui ainakin olevan paikalla riittävästi.

1. Syö 4 -5 kertaa päivässä tasaisin väliajoin. Rakenna rytmi niin että ikinä ei ole kova nälkä.
2. Sokerin, leivonnaisten, leivän, makeisten, makeiden juomien ja pastan sijaan syö tummaa suklaata, tuoreita hedelmiä, pähkinöitä, vihanneksia tuoreena ja valkuaispitoisia ruokia.
3. Vähennä reilusti hiilihydraatteja ravinnostasi. Pari kolme palaa 100 % ruisleipää riittää.
4. Älä pelkää hyvää rasvaa (kalan rasva, pellavansiemen-, rypsi-, oliiviöljyöljyt, kookos- ja kaakaorasvat) vaan syö sitä. Rasva ja valkuainen ei nosta veren sokeria mikä puolestaan kertyy rasvaksi. Vältä teollisuuden käyttämiä muutettuja kasviöljyjä joita on eineksissä.
5. Juo reilusti makeuttamatonta juomaa (vesi on paras) reilusti aterioiden välillä. Älä juo aterioilla, liika neste sekoittaa ruuansulatuksen.
6. Syödessäsi mieti onko pakko santsata ja mikä on se aterian koko jonka oikeasti tarvitset.
7. Vältä teollisuusruokia. Niissä on mm ruokahalua kiihdyttävää natriun glutamaattia ym mausteita ja nestettä keräävää suolaa ja usein myös sokeria.
8. Mene nukkumaan klo 21.30-22.30. Yökukkujat ovat useammin pyöreitä.
9. Huolehdi riittävästä suojaravinteiden saannista vaikka purkista. Puutteet laittavat syömään. Kromin puute mm. tuo makean nälkää.
10. Osta hiilihydraattiköyhän ruokavalion (mm. Montinique) opaskirja jossa on mukana ravitsemusoppia. Kun tiedät enemmän, luulet vähemmän ja teet usemmin järkeviä valintoja. Hyvä ilmainen opas löytyy myös sivustolta www.biovita.fi.

Jos haluat vielä tehokkaamman ohjelman, sovella liitteenä oleva listaa ohjeineen. Listan voit ladata alta.

Rautalampilehden sivuilta jo vanhastaan tuttu Aaprotti jakaa ekologisia ajatuksiaan nyt myös nettimaailmassa. Aaprotin blogista tulee löytymään myös lehdestä löytyvät artikkelit, mutta tämän lisäksi myös muita mielenkiintoisia artikkeleja.

Rautalampilehden verkkolehti saavutti uuden päivän kävijäennätyksen maanantaina 22.2.2010. Päivän aikana verkkolehteä luki yli 600 lukijaa. Normaalisti koko kuukauden kävijämäärät ovat olleet noin kolmen tuhannen tienoilla ja aiempi päiväennätys noin kolmesataa, joten uusi ennätys osoittaa varsin merkittävää kehitystä.

Kävijäryntäyksen vetonaulana toimi surullinen, mutta mielenkiintoinen uutinen Suonenjoelta, missä räjähtäneen talon raunioista löytyi ruumis. Linkki uutiseen jaettiin sekä Facebookiin, että hätäkeskuksen hälytykset kartalla esittävään tilannehuone.fi palveluun. Näiden palvelujen kautta uutinen sai suurimman osan lukijoistaan.

Samainen tapahtuma ylitti uutiskynnyksen myös valtakunnallisissa uutismedioissa, Rautalampilehti kuitenkin uutisoi tapahtuman aivan ensimmäisten joukossa.

Kävinpä viime viikolla pääkaupungissa lapsenhoitajan hommissa.  Se oli hurmaavaa: pikku Helmin kanssa puistossa liukumäessä, kärryillä kurvattiin ympäri keskustaa näyteikkunaostoksilla ja sattumoisin päästiin seuraamaan riemukasta penkkaripäivää.  Siinä tuttuja keskustan katuja kulkiessamme en voinut mitenkään välttyä miettimästä 54 vuoden aikaa tuossa kaupungissa, joka kuusi vuotta sitten vaihtui Rautalampiin.

Ihan mukava käydä Helsingissä, kun tietää, että sieltä pääsee myös pois.  Vaikka se on täynnä kauniita muistoja, todella mielenkiintoisia kokemuksia, työtä ja hyviä ystäviä, nousee kysymys elämän laadusta väkisinkin joka kerta esille.

Elämän laatua ei ole pelkästään se, että voi nauttia kauniista maisemista, puhtaasta luonnosta tai vaikkapa monipuolisesta kulttuuritarjonnasta.  Kokemuksen jälkeen sen voi varmemmin sanoa painottuvan aivan arkipäivän asioihin.  Meillä on viimeaikoina keskusteltu paljon perusterveydenhuollosta.  Aivan tavatonta ei ole se, että ennenkuin pääset Helsingissä lääkäriä kättelemään, on yhdeksän tuntia täytynyt tuijotella terveyskeskuksen seiniä.  Täältä Vaajasalmen perukoilta tuskin ehtii päivystävän lääkärin vastaanotolle ajamaan, kun ajan saa niin nopeasti.  Onneksi ei tarvitse liikennevaloissa tuskastella.  Miltäpä tuntuisi kiireisen työpäivän jälkeen etsiä autolle parkkipaikkaa puoli tuntia ja seuraavana aamuna töihin lähtiessä viettää muistelohetki siitä, mihin sen eilen jätinkään?  No mutta, onhan siellä parkkihalleja, jossa voit autosi säilyttää n. 60 €:lla/ päivä!  Naapurit ovat tosi lähellä - keskusteluja voi kuulla seinän takaa halusitpa tai ei.  Seinän takana voit kuollakin rauhassa, kukaan ei kysele.  Eipä ilmesty lämmin ruisleipä keittiön pöydälle poissaollessasi - johtuisiko leivinuunien puutteesta pääkaupungissa?

Olihan se pääkaupungin ilme muuttunut myös "kansainvälisempään" suuntaan: hunnutettujen muoti näyttää täyttävän joka kadun!  Jos ne vielä vaihtavat kohta kadun nimet arabiaksi, niin kielikursseille on mentävä, jotta pärjää.

Mutta valittaakko näistä ja minne, vai pysyttelisikö niemennokassa ja riemuitsisi sujuvasta kylällämme asioimisesta, mukavista naapurien tapaamisista ja näin talvella puhtaista kimaltelevista hangista?

Ja mikä parasta, nyt päästään reaaliajassa kommentoimaan asioita Rautalampilehden sivuilla - lehden, jolle povattiin kuolemaa jo heti alkumetreillä - vaan toisimpa kävi, meidän rautalampilaisten iloksi!